Koiranpentu – tätä kaikkea on oikeasti luvassa
Pentuarki voi yllättää, vaikka kuinka olisi lukenut etukäteen. Pienet pennut purevat, hyökkäilevät, haukkuvat, vinkuvat ja vaativat intensiivisesti huomiota. Yksin koiranpentua ei voi aluksi jättää ollenkaan ja sisäsiisteys vaatii tiheää ulkoiluttamista.
Tässä muutamia tilanteita, jotka lähes jokainen pennunomistaja kohtaa:
- koiranpentu hyökkäilee liikkuvien jalkojen perään ja puree nilkkoja
- kalusteet saavat hammaskäsittelyä – myös ne tärkeät tai kalliit
- koiranpentu puree käsiä – silittäessä, kynsiä leikatessa ja lukuisissa muissa tilanteissa
- koiranpentu hyppii innostuessaan ihmisiä päin, myös vieraita
Koiranpentu on aina koiranpentu ja kaikki tämä edellämainittu on pennulle normaalia käyttäytymistä. Se, kuinka pentuarki lähtee sujumaan, määrittelee pennun osaamisen sijaan se, kuinka hyvin omistaja on valmistautunut.
Nämä ovat tilanteita, jotka voivat tuntua todella kuormittavilta, etenkin niiden toistuessa usein päivän aikana. Samalla nämä ovat tilanteita, jotka ovat hyvin merkityksellisiä sinun ja pentusi kehittyvän vuorovaikutuksen kannalta.
Kun omistaja valmistautuu kohtaamaan nämä tilanteet rauhallisesti ja lempeästi, vältetään turhat konfliktit ja edistetään pennun oppimista ja kehitystä toivottuun suuntaan.
Näillä taidoilla teet arjesta sujuvampaa – itsellesi ja pennulle
Pentuarki on intensiivistä, mutta se on vain vaihe. Vaihe, jonka sujuvuuteen voit vaikuttaa vain sillä, miten itse toimit. Tässä kolme tärkeää asiaa, jotka sinun on hyvä tietää, kun kotiin on tulossa pentu.
1. Sosiaalistaminen – herkkyyskauden supervoima
Pennun sosiaalistaminen on kriittistä erityisesti ensimmäisten yhteisten viikkojenne aikana. Noin 3–12 viikon iässä pennulla on ainutlaatuisen herkkä oppimisen kausi, jolloin se omaksuu valtavan määrän tietoa ympäristöstä. Tällöin pennun tulisi saada runsaasti erilaisia oppimiskokemuksia, jotka tukevat sen rohkeutta ja toiveikkuutta suhteessa erilaisiin ympäristöihin ja sosiaalisiin tilanteisiin.
On todella merkityksellistä miten sosiaalistamista tehdään. Pentua ei ole tarkoitus altistaa vain mahdollisimman monille asioille mahdollisimman nopeasti. Vaan tarjota pennulle tilaisuuksia tutkia, tutustua ja oppia pennun oma kokemus ja palautumiskyky huomioiden. Sosiaalistamistilanteiden tulee aina tukea pennun oman uteliaisuuden ja rohkeuden vahvistumista. Liian kuormittavat tai pelottavat kokemukset voivat jättää jälkensä pitkäksi aikaa.
Pohdi: Mistä löydät pennullesi koiraystäviä?
2. Pennun tarpeisiin vastaaminen – avain hyvinvointiin
Koiranpentu ei ole tahallaan hankala. Jotta pentuarki olisi mahdollisimman antoisaa niin pennulle kuin sinullekin, on tärkeää tunnistaa pennun tarpeet ja pyrkiä täyttämään ne. Tämä tarkoittaa sitä, että oma arki järjestetään myös pennun tarpeita silmällä pitäen. Pennun arjessa tulisi säännöllisesti olla esimerkiksi:
- uuden oppimista ja mielenkiintoisia haasteita
- mahdollisuus tutkia ympäristöä vapaasti ja rauhassa
- mahdollisuus luoda ja ylläpitää suhteita lajitovereihin
- tehdä valintoja
Kun pennun arki tukee sen hyvinvointia, on kanssasi arkea viettämässä tyytyväinen ja tasapainoinen pentu.
3. Positiivinen vuorovaikutus – turvaa ja luottamusta
Erityisesti varhaisena pentuaikana pennun kokemukset ovat valtavan tärkeitä sen oppimisen ja käyttäytymisen kannalta. Jotta pennusta kasvaisi itsevarma, toiveikas ja tasapainoinen koira, tulisi sen kokea olonsa turvalliseksi erilaisissa tilanteissa. Turvallisuuden kokemus on vastalääkettä pelokkuudelle, arkuudelle ja huolelle, joista merkittävä osa ongelmakäyttäytymisistä johtuu.
Jotta pentu kokisi turvaa erilaisissa tilanteissa, on omistaja tärkeässä roolissa. Omistaja on parhaimmillaan pennulle tärkeä turvasatama, joka huomioi pennun kokemuksen ja kykenee pennun käyttäytymisen perusteella vaikuttamaan tilanteen kulkuun aina niin, että pennun ei tarvitse kokea pelkoa.
Erityisesti konfliktitilanteissa omistajan lempeä mutta johdonmukainen toiminta rakentaa luottamusta. Rajoja voidaan asettaa ja pennun käyttäytymistä hallita tehokkaasti myös ilman pelottelua tai uhkailua.
Miten tarjoat pennulle turvaa? Pystytkö olemaan rauhallinen silloin, kun pentu ei vielä osaa?
Näin valmistaudut jo ennen pennun saapumista (ja miksi se kannattaa)
Olen työskennellyt kouluttajan lukuisten ongelmallisesti käyttäytyvien koirien koulutusprosesseissa. Ja lukuisia kertoja omistaja on huokaissut: “jos minulla olisi ollut samat taidot jo pennun saapuessa, ei mitään ongelmaa olisi edes ehtinyt syntyä”
Tästä kehittyi idea auttaa koiranomistajia jo tässä vaiheessa: ennenkuin ongelmia edes on. Ennaltaehkäisy on aina helpompaa, nopeampaa, tehokkaampaa ja edullisempaa kuin aikuisen koiran käyttäytymisongelmien ratkominen. Jos sinulle on tulossa pentu, nyt on oikea aika varmistaa, että sinulla on riittävät taidot ja/tai tuki pennun oppimisen tukemiseksi kohti tasapainoista ja kukoistavaa aikuisuutta.
🎓 Maksuton webinaari: Pentu oppii ja opettaa
🎥 Verkkokurssi: Onnellinen pentu
Kurssilaisten kokemuksia – miksi valmistautuminen kannattaa
”Sain kurssilta monia hyviä vinkkejä jo ennen pennun saapumista. Kartoitin sopivia sosiaalistamiskavereita lähipiirin koirista, tutustuin aktivointileluihin ja kokosin tietoa ensimmäisiä päiviä varten. Suhtautuminen pennun riehukohtauksiin olisi varmasti vaikeampaa, jos en olisi perehtynyt kurssilla oikeaan tapaan suhtautua niihin. Etenkin ’katso’-toiminto on ollut meillä harjoittelussa ekoista päivistä lähtien, ja toiminut hyvin sen sijaan, että jatkuvasti vain kieltäisimme. On hienoa, miten jo 8 viikon ikäinen koiranpentu hakee aktiivisesti katsekontaktia.”
”Pennun arjen järjestäminen tarpeiden täyttymisen näkökulmasta ja erityisesti ulkoilun miettiminen oli hyödyksi jo etukäteen. Tarkoitan siis sitä että pennulle oli pitkä liina, jossa tutustua ympäristöön jos ei voinut olla vapaana. Niinpä vähemmän oli ”perinteistä hihnakävelyä” kuin aiemman koiran kanssa. Luulen että se vaikutti siihen että koira osaa paremmin pysytellä lähellä itsestään eikä hihnan takia.”
”Koin saavani kurssista selkeyttä ja rakennetta pään sisällä vallinneeseen myllerrykseen ja kysymyksiin joita en olisi ääneen siinä jännityksessä osannut edes kysyä. Yksinolon harjoittelu jännitti todella paljon koska lomaa oli vain 2 vkoa pennun kotiintulon jälkeen ja kun se ei heti alkanut sujua, oli kurssin materiaaleista apua, lohtua ja tukea – ja tarpeeksi monta kertaa kun ’palattiin alkuun’ se lopulta alkoi onnistua. Nyt kotona asuu kohta 4-vuotias koira, jolla ei ole eroahdistusta eikä oireilua ei kotona eikä reissuissa!
