Apua, koiranpentu puree!

Miksi koiranpentu puree?

Koiranpentu puree yhtä varmasti, kuin ihmisvauva laittaa leluja suuhun. Pureminen kuuluu siis pennun normaaliin kehitykseen. Pureminen aktivoituu pennulle monesta eri syystä ja se voi liittyä esimerkiksi:

• • uusien asioiden tutkimiseen

• • kiihtymyksen purkuun

• • leikkiin

• • huomion pyytämiseen

• • ienten kutinaan hampaiden vaihtuessa

Vaikka pureminen voi olla todella piinaavaa, on tärkeää muistaa, että kehitysvaihe menee ohi. Sinun ei tarvitse siis varsinaisesti opettaa pentua olemaan purematta, vain ottaa käyttöön menetelmät, joiden avulla pystyt ennaltaehkäisemään ja keskeyttämään puremistilanteet.

Milloin pureminen on normaalia, milloin huolestuttavaa?

Uusien asioiden tutkiminen, liikkuvien jalkojen kimppuun hyökkääminen ja toistuva hakeutuminen nilkkojen ja käsien puremiseen on normaalia pienelle pennulle.

Jos kuitenkin huomaat pennun esimerkiksi murisevan ja purevan esimerkiksi käsittelytilanteissa tai kiinni pitäessä on tärkeää huomioida, että tässä tilanteessa murina voi olla ilmaisu epämukavuudesta ja halusta päästä pois. Jotta pureminen käsittelyn yhteydessä ei pääsisi vahvistumaan, tulee käsittelytilanteista tehdä pennulle mahdollisimman miellyttäviä ja opettaa esimerkiksi kynsienleikkuu pieni askel kerrallaan.

Miten opettaa pentua olemaan purematta?

Nyt päästään asian ytimeen. Mitä sitten voi tehdä? Pennun pureminen loppuu luonnollisesti, kun pentu kasvaa ja kehittyy. Siihen asti on tärkeää löytää hyvät toimintatavat hankalien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi ja keskeyttämiseksi.

Päiväohjelma: Tärkein asia puremisen ennaltaehkäisyksi on tarkastella pennun päivä- ja viikko-ohjelmaa. Kuinka usein pentu pääsee leikkimään toisten koirien kanssa? Leikki lajitovereiden kanssa on pennulle tärkeää monelta kannalta: pentu pääsee tyydyttämään leikin ja sosiaalisen toiminnan tarvettaan ja samalla oppii puruvoiman säätelyä tavalla, jota me ihmiset emme voi korvata. Pennun olisi hyvä päästä tapaamaan pentuihin ystävällisesti suhtautuvia koiria useamman kerran viikossa.

Pennun päiviin tulisi sisältyä päivittäin mielenkiintoisten asioiden tutkimista, uuden oppimista ja sallittua purtavaa, kuten puruluut ja lelut tai ulkona turvalliset asiat, joita pentu luonnollisesti hakeutuu tutkimaan.

Ennaltaehkäisy: Mitä tulee samanlaisena toistuviin puremistilanteisiin, on tilanteita tarpeen tarkastella puremisen laukaisevien tekijöiden kannalta. Jos pentu riehaantuu liehuvista lahkeista, voi helpoin ratkaisu käyttää kapealahkeisia housuja tulevien viikkojen ajan. Tai jos pentu riehaantuu aina lasten palloleikeistä pihalla, pidä pentu kytkettynä tai rajaa tilaa lasten riehakkaimpien leikkien ajan. Aivan pienten pentujen kohdalla silityskin voi laukaista puremisen, eikä pentu pysty nauttimaan silityksestä. Kokeile jättää pennun silittäminen muutamaksi viikoksi kokonaan pois, kunnes pureminen vähenee.

Siirry pennun ulottumattomiin: Yksinkertainen ja tehokas menetelmä sisätiloihin. Kun pentu puree, siirry pennun ulottumattomiin. Nosta jalat sohvalle tai siirry portin taakse ja odota, kunnes pentu hakeutuu jonkin toisen toiminnan pariin. Tämä voi tuntua hassulta “pakoilla” pentua, mutta tämä on monessa tilanteessa nopein ja tehokkain toimintatapa tilanteen rauhoittamiseksi.

Nosta pentu syliin: Pennun kyky säädellä kiihtymystään on vasta kehittymässä ja se tarvitsee monessa tilanteessa apua rauhoittumiseen. Jos pentu puree toista perheenjäsentä tai sinua itseäsi, voit kokeilla nostaa pennun rauhallisesti ja lempeästi syliin. Kävely pentu sylissä voi auttaa pentua kiinnittämään huomiota ympäristöön tarkkailuun ja siten rauhoittaa puremista. 

Kesketys vihjesanalla: Voit opettaa pennun myös hakeutumaan kontaktiin vihjesanalla. Esimerkiksi vihjesana “katso” voi toimita myös purmistilanteiden keskeyttäjänä. Jotta taito pysyisi yllä, tulee pentu palkita esimerkiksi makupalalla. Onnistunutkaan keskeytys ei vielä takaa, ettei pentu jatkaisi puremista pian uudelleen, joten siksi pentu tulisi ohjata aktiivisesti toisen toiminnan pariin, auttaa pentua rauhoittumaan tai ehkäistä puremisen jatkuminen esimerkiksi tilaa rajaamalla.

Opeta pennulle tarpeellisia taitoja: Puremisen käynnistäviä tilanteita on pentuperheissä lukuisia. Yksi tyypillinen on, että pentu puree nilkkoja kävellessä. Tässä tilanteessa tosi tehokas keino on opettaa pentu pysähtymään kun sinä pysähdyt. Tee harjoittelua ensin rauhallisissa tilanteissa sisällä ja ulkona.
1. Palkitse pentu sen katsoessa sinua (paikoillaan)
2. Liiku pari askelta ja pysähdy uudelleen, kun pentu katsoo sinua pysähtyessäsi, palkitse. Toista ja vaihtele askelten määrää. Palkkio tulee aina pysähdyksissä.

Pentu oppii vähitellen uuden toimintatavan liikkuvien jalkojen läheisyydessä ja samalla ottamaan katsekontaktin pysähtyessäsi. Voit käyttää tätä taitoa “hyökkäyksen” keskeyttämiseen silloin, kun huomaat pennun lähestyvän jalkojasi kiihtyneenä: pysähdy, odota katsekontaktia ja palkitse.

Älä aiheuta puremista itse: Pennun kyky säädellä omaa kiihtymystä on vasta kehittymässä ja siksi sinun tulee auttaa pentua kiihtymyksen säätelyssä. Huolehdi, että et vahingossa itse kiihdytä pentua tilaan, jossa pureminen käynnistyy. Tyypillisesti tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi pentua leikittäessä, yhdessä juoksemisessa tai kohtaamistilanteissa. Huolehdi myös, että vieraat eivät kiihdytä pentua liikaa leikittämällä, vaan ohjaa heitä toimimaan rauhallisesti kohtaamistilanteissa.

Älä rankaise

Pureminen on pennulle normaali osa kehitystä, ei tietoinen valinta. Tästä näkökulmasta rankaisu on epäreilua ja sen lisäksi se on usein tehotonta ja riskialtista. Pennut tarvitsevat paljon tukea toivottujen toimintatapojen oppimiseen ja kielto ei opeta pennulle mitä siltä toivotaan tai tarjoa pennun tarvitsemaa tukea. Koirat eivät myöskään mitenkään itsestäänselvästi yhdistä rankaisua omaan toimintaansa, vaan voivat yhdistä sen ympäristötekijöihin tai muuhun sellaiseen. Tämän seurauksena voi ongelmia tulla esimerkiksi käsittelytoimenpiteisiin, jos pentu jännittää lähestyviä käsiä tai käsissä olevia välineitä (kuten suihkepullo).

Hankalia tilanteita todennäköisesti tulee ja oman turhauman tai kiihtymyksen noustessa ota aikalisä ja tarvittaessa kysy ammattilaisen apua puremistilanteiden käsittelyyn.

Milloin hakea apua?

Puremistilanteiden ehkäisyyn ja käsittelyyn on lukuisia tehokkaita ja samalla lempeitä keinoja, mutta ne ovat usein tilannesidonnaisia. Jos et itse keksi tapaa ehkäistä tai keskeyttää puremista, kannattaa aina kysyä apua eläintenkouluttajalta. Olet varmasti törmännyt jo nettiä selatessasi lukuisiin erilaisiin, ristiriitaisiinkin ohjeisiin, joten suosittelen kysymään asiaa aina koulutetulta ammattilaiselta, jolloin voit varmistua, että menetelmät ovat myös pitkän tähtäimen kannalta koirasi oppimista tukevat.

Myös jos pureminen vaikuttaa liittyvän koskettamisen tai lähestymisen välttämiseen, pelkoon tai on aggressiivista, kannattaa asiasta keskustella eläintenkouluttajan kanssa.

Helppo kontakti kouluttajaan on tarjolla esimerkiksi Onnellinen pentu -verkkokurssilla, jossa saat materiaalin lisäksi mahdollisuuden kysyä kouluttajan näkemystä ja apua yksilöllisiinkin tilanteisiin.  

Elämä alle 16 viikkoisen koiranpennun kanssa on yleensä intensiivistä ja kuormittavaa. Erityisesti pureminen voi viedä mehut ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Jos painit nyt tämän haasteen kanssa, on tärkein viestini sinulle, että vaikka juuri nyt ei siltä tunnu, on tämä vaihe lopulta nopeasti ohi. Panostuksesi lempeään ja rauhalliseen pennun ohjaukseen maksaa itsensä takaisin tulevina yhteisinä vuosina.

Lisätietoa

Jos haluat tutustua lisää siihen, miten pienen pennun kanssa kannattaa toimia, voit katsoa MAKSUTTOMAN Pentu oppii ja opettaa -webinaaritallenteen tämän linkin kautta: Pentu oppii ja opettaa -webinaaritallenne